Nyt saa nauraa!! Pitäähän teillekin vähän jumppaa naurulihaksille järjestää.. Uskotteko, että nauroin itse ääneen kun sain tämän valmiiksi! Parempaan en vaan kyennyt, karu totuus iski vasten kasvoja. Toden totta, tässäpä elämäni ensimmäinen marsipaaniukkeli, tai siis akkelihan tämä on. Tässä olen siis minä! Yhtäläisyyttä löytyy ainakin vaaleassa tukassa, paksuissa reisissä ja häveliäisyydessä.. Pyyhehän se pitää olla aurinkoa ottaessakin:) Silmät ovat kierossa onnesta, koska loma on juuri alkamassa. Kimaltava vesi kuvaa kylmää vettä, jota vesi siis mielestäni on aina! Sitä en tiedä, missä tuollaisia jättiläislumpeita kasvaa, ei meidän mökillä ainakaan:)
Tämä hassutus koristi siis tänään työkavereille viemääni lomallelähtökakkua:)
