Talvinen, kirkas päivä vuonna 1992. Jännittävä aamu, minun oli määrä mennä sairaalaan synnytyksen käynnistykseen klo 10. Kovasti potkiva ja vilkas vauva oli päättänyt pysyä äidin masussa viimeiseen saakka, ja kahden viikon "ylimääräisen ajan"jälkeen synnytys päätettiin käynnistää.

Ajat olivat sairaalassa kovasti myöhässä, muutaman tunnin.. Vähän jo masussa tuntui, nipisteli ja kipristeli. Ajattelin sen johtuvan jännityksestä, kohtahan Suuri Hetki olisi käsillä.. Hermostuksissani kävelin edestakaisin odotushuoneessa ja jutustelin siellä tapaamani vanhan tuttavan kanssa. Kun vihdoin ja viimein pääsin lääkäriin, lääkäri totesi miltei säikähtäneenä: "Rouva voikin siirtyä suoraa synnytyssaliin, ei tässä enää kauaa mene". Mitä ihmettä, sitäkö se kipristely olikikin, apua, mistä voin soittaa, täytyyhän miehellekin sanaa saada ja pyytää paikalle, huomennahan vasta piti jotakin tapahtua.. Mies laukkasi paikalle, ja sitten jo pidimmekin "pientä" , suloista poikavauvaa sylissämme! "15.58, onneksi olkoon, teillä on poika", yhä voin kuulla korvissani nämä sanat.. ♥

Äidin ja isin Joululahja oli syntynyt ♥

Rakkaat Onnittelut Miska 17 vuotta!!!